Tämän kokoillan elokuvan tuotannossa Versova Puu -elokuvatoiminnan nuoret ovat päässeet osaksi ammattilaistuotannot työryhmää. Työmuodon tavoitteena on yhdistää elokuvan ammattimaisen tekemisen prosessi osaksi nuoristyötä. Näin on syntynyt Versova Puu -elokuvatoiminta, jota on tehty jo vuodesta 2006 lähtien.

Erityisnuorisotyönohjaaja Kari-Pekka Vehkaoja kertoo, että täyspitkän elokuvan tekoa oli jo pitkään hauduteltu. Takana yhdistyksellä oli jo lukuisia lyhytelokuvia ja muita tuotantoja.

Yhdistyksen elokuvatoiminnan ajatus on ollut aina se, kuinka voitaisiin integroida elokuvanteko ja nuorisotyö. Kun lähdettiin pitkää elokuvaa suunnittelemaan, mietittiin taipuuko tämä toimintamuoto siihen, kertoo Miika J. Norvanto. Hänen mukaansa pitkän elokuvan tekoprosessi kestää joka tapauksessa 2-3 vuotta, vaikka varsinaisia kuvauspäiviä olisi parikymmentä.

– Vaati paljon esityötä, pohtimista ja purkamista, miten näin iso projekti saadaan pidettyä kasassa ja nuoret sitoutettua, ja että siitä syntyisi vielä oikea elokuva, hän jatkaa.

Elokuvan tuottajat Kari-Pekka Vehkaoja, Miika J. Norvanto ja Timo Puustinen olivat nuorten kanssa käyneet läpi minkälaisia teemoja elokuvassa voisi käyttää ja kokosivat tarinan, josta käsikirjoituksen loi Joonas Makkonen. Tarina alkoi muotoutumaan ideariihen ja nuorilta tulleiden ideoiden avulla. Selkeäksi päähahmoksi löytyi ”Johannes”.

– Ennen kuin itse tulin mukaan projektiin, oli olemassa jo tämä idea päähenkilöstä, joka joutuu vasten tahtoaan eräänlaiseen seikkailuun, kertoo elokuvan ohjaaja ja käsikirjoittaja Joonas Makkonen. Hän pääsi kokeilemaan uutta visuaalista ilmettä elokuvan teossa. Tämä oli hänelle myös ensimmäinen täysin suomenkielinen elokuva. 

Päähenkilöä, ”Johannesta” näyttelevä Miska Kajanus kertoo, että hänellä ja Joonas Makkosella on takanaan vuosien yhteistyö, joten hänestä oli ollut helppoa hypätä mukaan tällaiseen tuotantoon. Mieleen hänelle projektista on jäänyt erityisesti nuorten osallisuus projektissa. 

Versova Puu ry:n Helmi Huotari pitää kokemusta opettavaisena ja on kiitollinen saamastaan tasa-arvoisesta kohtelusta kuvauksissa.

– Kaikki teimme yhtälailla töitä ja jokainen auttoi tarpeen mukaan siellä, missä apua kaivattiin. Meitä nuoria ei kyykytetty, vaan saimme olla aidosti mukana. Autoin lavastuksissa ja puvustamisessa, mutta mieleen on jäänyt erityisesti kuvaussihteerinä toimiminen, Helmi Huotari kuvailee.

Nuoret olivat hänen mukaansa kuvauksissa saman vertaisia muiden kanssa. Miska Kajanuksen sanoin nuoria olisi kaikkiin tuleviin tuotantoihin otettava mukaan, sillä he toimivat suorastaan konkareille inspiraation lähteenä. Hänen mielipiteeseensä yhtyy myös elokuvan kuvaajana toiminut Peyman Iyânah, jonka mielestä oli ollut hauskaa työskennellä nuorten kanssa.

– Kaikki olivat oikeasti yhtä suurta perhettä, runoilee Sofia Niemeä elokuvassa näytellyt Saara Elina.

– Toivottavasti onnistuttiin luomaan hyvän mielen elokuva, Joonas Makkonen toteaa.

– Vaikka tässä on vakaviakin teemoja, elokuvaa on silti helppo katsoa, kuvailee Kari-Pekka Vehka-oja.

– Elokuva on rakkauskirje Suomelle. Se toimii eräänlaisena peilinä kaikelle sille kirjavuudelle, mitä meiltä löytyy, Miska Kajanus puolestaan lausahtaa.